Päälavan ympäriltä kuului lippukuntien ja partioyhteisöjen huutoja samalla kun leiriläiset kerääntyivät viimeistä kertaa yhteisohjelmien pariin. Tunnelma oli odottava – mahdollista yllätysesiintyjää oli spekuloitu lähes koko viikko. Lippukuntien liput liehuivat ja yleisön joukossa näkyi niin virallisia partioasuja kuin rennompaa leirivaatetustakin. Lämpö helli leirikansaa ja juontajat viihdyttivät yleisöä. Päättäjäisten alkuun lavalle pääsivät ukrainalaiset tanssimaan ja israelilaiset huudattamaan. Tunnelma oli katossa jo ennen leiritarinan jatkoa.
Tarina jatkui Valon etsinnällä muumimusiikin säestämänä. Valo löytyi uusien ystäviensä luota, joiden kanssa hän oli leirin aikana ystävystynyt. Uudet ystävät kertoivat leiristään ennen kuin Valo löysi tiensä lavalle. Vähitellen paljastui, että muut tarinan hahmot ovat Valon pään sisäisiä partioihanteita. Kertomus päättyi, kun Valo ja Kuura saivat tehtyä sovinnon ja selvisi, ettei Kuura ilkeyttään ollut vaikeuttanut Valon partioleiriä.
Kun hahmot poistuivat lavalta, alkoi yhteislauluhetki joka kesti yllätysartistin tavaroiden roudaamisen ajan. Kuulosti hienolta, kun koko leiri lauloi vielä kerran yhdessä niin leirilaulun kuin B-P Spiritinkin.
Yhteislaulujen jälkeen oli yllätysesiintyjän vuoro. Kun juonnossa mainittiin “sekaisin kuin USA” oli yleisölle päivänselvää, kuka ottaisi lavan haltuun seuraavana. Yleisö lauloi onnellisena mukana kun Viivi pääsi esittämään tunnetuimmat kappaleensa yli kymmenelle tuhannelle kuuntelijalle. Kädet, puhelimen valot ja leirihuivit heiluivat musiikin tahtiin ja hetkeksi unohdettiin leirin olevan pian ohi.
Viivin esiintyminen vaihtui DJ-bileisiin ja illan hämärtyessä ihmiset siirtyivät tanssimaan. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, ja pian oli aika vetäytyä makuupusseihin keräämään voimia seuraavan päivän lähtöä varten.
Teksti: Kale Koivunotko ja Taru Kyllönen
Kuvat: Noora Kankare (artikkelikuva), Hanna Hämäläinen, Julius Kuula