Suurleirit, piirileirit, johtajatulet… Evolla järjestetään erilaisia partiotapahtumia, mutta tiesitkö, ettei Evo ole tyhjillään näiden ulkopuolella?
Evolla sijaitsee Hämeen ammattikorkeakoulun, lyhyemmin HAMKin, kampus. HAMK on myös yksi Kajon pääyhteistyökumppaneista, joten lähden ottamaan selvää siitä, mitä he Evolla tekevät.
Ensimmäisenä suunnistan leirisuoralla Kumppanuuskylään. HAMKin pisteellä näkyy selkeänä teemana kestävä kehitys, joka on yksi oppilaitoksen strategisista tavoitteista. Pisteellä pääsi testailemaan tietojaan kestävästä kehityksestä ja pohtimaan, kuinka ilmastonmuutokseen voi vaikuttaa.
Tuumalaaksossa tapahtuu
Leirisuoralta pääsin jatkamaan Tuumalaaksoon, jossa metsätalouden opiskelijat ottivat minut vastaan. Teltan ulkopuolella Ponssen työkoneen päällä istuu toisen vuoden metsäinsinööriopiskelija Joonas Salmi. Hän asuu ja opiskelee Evolla. Joonas kertoo minulle, että hänen opintonsa ovat käytännönläheisiä ja metsässä vietetään paljon aikaa. Vapaa-ajalla voi esimerkiksi viettää aikaa ystävien kanssa, urheilla sisäliikuntahallissa ja pelata biljardia kerhotilassa.
“Evo on omanlaisensa lintukoto”, Joonas summaa.
Metsä ihastuttaa
Teltalla minua tulee vastaan Auli Vesamäki, jolla opintoja on takana jo kolme vuotta. Hän luettelee asioita, joita on päässyt opintojensa aikana opettelemaan: metsänmittausta, kasveja, metsätyyppejä, metsäverotusta, kulotusta… Lista monipuolisista metsään liittyvistä aiheista on pitkä. En ollut ymmärtänyt, mitä kaikkea metsäala pitää sisällään. Myönnän, että itsekin alan hieman kiinnostua alasta. Auli mainitsee, että lähti opiskelemaan alaa tietämättä kovin paljoa, mutta kolmessa vuodessa tietotaitoa on kertynyt riittävästi työntekoa varten.
Myös Auli korostaa metsän läheisyyttä. Hän kertoo, kuinka on välillä sienestänyt pitkinä metsäpäivinä ja kotiin tullessa on päivällistarvikkeet valmiina. Opintojen ohella hän on päässyt tekemään myös opiskelija-assistentin tehtäviä, eli opettanut
Virtuaalisahausta yläilmoissa
Sisällä teltassa saan päähäni VR-lasit. Olen kokeillut sellaisia pari kertaa aiemminkin, mutta VR-maailman todentuntuisuus yllättää joka kerta. Saan käsiini moottorisahan, jolla pääsen sahaamaan virtuaalisia tukkeja. Saan ohjeita sekä virtuaalimaailmassa näytettynä että Aulin selittämänä. Sen huomaa, että hän on opastanut sahaukset useita kertoja aiemminkin.
Erityisen oudolta tuntuu oksan sahaus yläilmoissa. Tiedän jalkojeni olevan tukevasti maan tasalla, mutta kestää hetken, että maa tuntuu tukevalta seisoa. Omasta mielestäni sahaus menee kuitenkin niin hyvin, että voisin ehdottomasti lähteä heti tekemään sitä työkseni. Kenenkään muun mielipidettä emme tarvitse.
Lähtiessäni laaksosta tiedän taas hieman enemmän metsätaloudesta. Toivon, että tulevaisuudessa tulen oppimaan siitä vieläkin lisää.
Teksti ja kuvat: Taru Kyllönen