Keskiästen aluksi pelattu maastopeli huipentui yhteisohjelmaan järvilavalla. Ohjelman alussa leirin hahmot istuivat tyynesti omilla lavoillaan ympäri järveä. Koko leiri kokoontui modernin päälavan sijaan keskelle suomalaista järvimaisemaa. Ympäröivä luonto, rauhallisesti lipuvat kanootit ja valoefektit tekivät keskiäisistä ennen kaikkea tunnelmalliset.
Keskiäiset rakentuivat kauniista musiikista ja alaleirien fiilistelystä. Metsän seasta oli vaikea nähdä kaikkia leiriläisiä, mutta osallistujien huudoista tiesi kaikkien 13 000 leiriläisen todellakin olevan paikalla. Alaleirien huudot kaikuivat järven yli, kun Kajon hahmot huudattivat jokaista alaleiriä: vuoroin Säde, vuoroin Tuike, Fotoni, Loiste, Halo, Hehku ja Hiukkanen. Kajon leirihuutoakaan ei tietenkään unohdettu, vaan lopuksi koko leiri huusi sen yhdessä. Alaleirien huudatusten jälkeen Kuura, yksi Kajon hahmoista, muutti tunnelman kuitenkin jälleen synkäksi. Ohjelma huipentui värikkäisiin savuefekteihin, joihin kaikki omilla lavoillaan seisoneet Kajon hahmot katosivat. Lopuksi kaikki hahmot ilmestyivät suurelle lavalle näyttävien valoefektien saattelemana ja mikä olisikaan ollut parempi tapa päättää aurinkoinen vierailupäivä kuin laulaa yhdessä kauniisti sovitettu Kajon leiribiisi.
Keskiäisten loputtua leiriläiset valuivat pitkän päivän jälkeen leirilippukuntiinsa “Tää ystävyys ei raukene” -kappaleen soidessa taustalla. Illan viiletessä leiriläiset kömpivät takaisin telttoihinsa odottaen, mitä leirin viimeiset päivät toisivat mukanaan. Onneksi aurinkoa ja leirin ohjelmaa on vielä runsaasti jäljellä.
Teksti: Sofia Luukko
Kuvat: Heikki Heinonen
