Kajolta löytyy noin 13 000 osallistujaa, joten hulluja partiokokemuksia on varmasti vähintään sen verran. Torilla ja leirisuoralla kävellessä, ohikulkijoita pysäyttäessä, kokemuksia sateli monien kymmenien vuosien ajoilta.
Ensimmäinen hullu kokemus löytyi Kasperilta, Hämeenlinnan Liekkitytöistä. “Hulluin leirikokemus on sadan kilometrin kävely-liljan suoritus vuorokauden sisällä, mikä epäonnistui. 85 kilometriä kuitenkin onnistui.”
Maston vartijoiden Katja Saarelan hulluin kokemus liittyy myös nahkaliljoihin. “Meillä hulluimpia partiokokemuksia on, kun ollaa innostuttu liljoista ja alettu tekemään nahkaliljoja. On tullut käytyä 50 km ja 60 km lenkkejä ilman mitään hirveän hyvää pohjakuntoa, mutta sisua sitäkin enemmän. Rakkoja ja muita ollaan paranneltu puoli vuotta ja sitten lähdetty uudestaan.”
Halon alaleiristä löytyy lippukunta Viikin vesikot, heidän joukkoon kuuluu Sakari, joka kertoi aivan tuoreesta tapauksesta. “Hulluin partiokokemus oli se, kun tänään odotettiin puoli tuntia ruskeaa kastiketta, jota ei lopulta tarvittukaan.”
Nelli, Vainion vesoista kertoi myöskin tähän leiriin liittyvän kokemuksen. “Oltiin tulossa avajaisista ja jotkut muut käveli meitä vastaa. Meiltä kysyttiin, että ‘ei kai me olla Turusta’. Se oli hauska. Me ei muuten olla Turusta”
Lahdesta tulevan lippukunnan Lähteen vartijoiden jäsen, Petri Isloma kertoi yhden itselleen mieleen painuneista partiokokemuksista. “Leirillä pukeuduin Dumle-ukoksi ja kiersin ympäri leiri aluetta. Mitä muutakaan se Dumle-ukko voisi hädän tullessa päästellä kuin sellaisia Dumle-papanoita maahan.”
Raija Roslöf Henrikin tapulitytöistä kertoi hieman erilaisen kokemuksen. “Hulluinta, mitä olen tehnyt partiossa, oli se, kun saunoin Turun kauppatorilla ja myös nukuin siellä yhden yön.”
Rekolan metsäsiskoista oleva Inka Niemisen hulluin kokemus tapahtui jonkinlaisella rastiradalla. “Hulluin kokemus, oli se, kun meillä oli semmoinen rastirata. Me eksyimme ja olimme sitten kuusi tuntia ekalta rastilta myöhässä.”
Kuusiston linnanyrjänistä ja Limingan niittykärpistä oleva Elina Luhta kertoi tällaisia kokemuksia olevan paljon, mutta päätti avata lehdelle lapsuuden tapahtumia. “Olin pohjois-pohjanmaan piirin erätaito-kurssilla. Lapset ihan keskenään. Iltamyöhään hämärällä ylitettiin virtaava joki puunrunkoa pitkin, jotta pääsimme kohteeseen, missä kouluttajat olivat. Tämä oli sen kurssin ensimmäinen sellainen selviytyminen.”
Onni Monto, Jopasta oli liikkeellä kaveriporukkansa kanssa leirisuoralla. “Syysräpellyksellä minä, Jegor ja Eero oltiin Lopeella etsimässä rastia. Oli todella jyrkkä alamäki ja Eero ajatteli, että olisi hyvä idea juosta. Jokainen lähti juoksemaan. Tämän idean keksijä itse kaatui ja heitti varmaan yksitoista volttia alamäkeä alas, mutta säilyi hengissä”
Päkä, Vaaran veljistä ja siskoista kertoi “älä kokeile kotona”-kokemuksen. “Tämä on varoituksen sana nykyaikaan. Rikos on jo vanhentunut 40 vuotta sitten. Leirialueen läpi luikerteli kyy ja turva joutui tappamaan kyyn, jotta se ei joudu pienten sudenpentujen kenkiin tai telttoihin. Lopulta kyyn raato päätyi jostain syystä meille ja päätimme käyttää leirin keittiötä, jossa nyljettiin ja paistettiin se. Otettiin pitkä pätkä päästäkin pois, että myrkkyrauhaset ei jää paistoon. Tämän jälkeen kyy syötiin ja kaikille syöjille jaettiin merkki leirihuiviin. Yksi syöjistä oli kala-allerginen ja sai kyystä ihottuman. Tarina päättyi siihen, kun terveystarkastaja tuli keittiölle, jolle ei kylläkään kerottu aiemmasta sessiosta.”
Teksti ja kuvat: Mona Kela
