Leiriportit ovat hyvä tapa ilmaista lippukunnan luovuutta ja vahvistaa leiriläisten välistä yhteistyötä. Kajollakin olemme viikon ajan saaneet ihailla leiriporttien kohoamista ja kehittymistä. Nyt on siis aika poimia leirilehden toimituksen lempiportit. Sijoja on jaettu viisi, joiden lisäksi nostimme esiin vielä yhden huomionarvoisen portin. Tervetuloa nauttimaan porttien loistosta!
Viidennellä sijalla: Töölön Siniset ja Hespartto #445, Hehku
Tämän portti on melko pelkistetty, mutta yksinkertaisuudessaan ylväs ja leikkisä. Sisään kulku leiriin tapahtuu koreina heiluvien lippukuntien lippujen ja koristeellisen kruununjalokiven, puisen maalatun kyltin alta. Portin jyhkeä siltamainen muoto tarjoaa suojaa ja kodikkuutta, kun taas portin sivuun lapsille ripustetut keinut tuovat mukaan rennon, vieraan tervetulleeksi toivottavan tunnelman. Myös kansainvälisten vieraiden Kanadan lippu on tuotu esiin vaatimattomasti mutta silti silmäänpistävästi. Kokonaisuutena portin rakentamiseen on varmasti käytetty aikaa, vaivaa ja monia viisaita päitä on hakattu yhteen, kunnes päässä on komeillut kuhmu.
Neljännellä sijalla: MESO #241: Olarinmäen Samoojat ja Mankkaan Eräsudet, Tuike
Kuka täällä asuu? Vilkaise lipuista! Tästä rakennelmasta ei koreutta ja väriloistoa puutu. Puurakennelmaan kuuluu niin bannereita, liikennemerkkejä kuin myös pressukatoksellinen tähystystasanne. Ulkomaalaisvieraat ovat selvästi arvostettuja tässä leirissä, sillä Kanadan, Ruotsin ja Thaimaan liput liehuvat puurakennelman seinällä, eikä LGBTQIA+ -yhteisökään jää sivuun, sillä suuri sateenkaarilippu on ripustettu yhdenvertaisena muiden rinnalla – siitä iso plussa! Liput ovat selvästi tämän portin teema, sillä edellä mainittujen lisäksi myös lippukuntaliput löytyvät. Tähänkin rakennelmaan on käytetty varmasti paljon aikaa, eikä se ole todellakaan mennyt hukkaan!
Kolmannella sijalla: VaTuATo #514: Turun metsänkävijät, Vantaan Metsänkävijät ja Auran Tytöt, Fotoni
Miten ihmeessä joku rakentaa karhun sammaleesta? Sitä varmasti miettii jokainen, joka kävelee Turun Metsänkävijöiden, Auran Tyttöjen ja Vantaan Metsänkävijöiden leirilippukunnan ohi. Noh, Sammalkarhu on rakennettu paikan päällä, paikalle tuoduista materiaaleista. Siinä on puuluuranko ja pinta on sammalta. Muun rakennusprosessista haastattelemamme rakentaja jättää salaisuudeksi. Karhun rakentaminen kestää muutamalta kokeneelta rakentajalta yhden kokonaisen työpäivän. Eikä karhussa vielä kaikki: leiriin on pystytetty kaksi ilmaan nostettua telttaa, joiden alla on selvästi leirilippukunnan johdon tilat. Sisäänkäyntiä koristaa hämähäkinverkkomaiset koristeet, joilla saattaa olla symbolinen merkitys, mutta se ei toimitukselle selvinnyt. Sammalkarhulla on merkitys, sillä Turun Metsänkävijöillä on ilmeisesti tapana rakentaa joka suurleirille tämän karhun. Tähän leiriporttiin on käytetty aikaa, taitoa ja mahtavia hoksottimia. Tämä sija listalla on siis ansaittu.
Toisella sijalla: Mutteri #134: Suopartio, Partiolippukunta Tavastit, Nummen Eräkävijät, Kaivokselan Delfiinit, Jaarlin Pojat ja Myyrpartio ja Ölövi #135: Pohjan Veikot, Säde
Yhteistyö on partiolaisten ominaispiirre, ja se korostuu tässä portissa. Saatatkin pohtia: miksi toisella sijalla on kaksi lippukuntaa? Yksinkertainen syy: tämä portti yhdistää kahden leirilippukunnan portit. Ja Roihulla olleille ei tule yllätyksenä, että tämän portin takana (myös kirjaimellisesti) ovat Sveitsiläiset. Portti koostuu silloista, pylväistä, viireistä ja lipuista ja on melkoinen nähtävyys. Vaikka jokaisessa edellisessäkin esittelytekstissä on puhuttu porttiin käytetystä ajasta ja vaivasta, ei sitä voi olla mainitsematta tämänkään portin kohdalla. Sillat ovat yleinen näky leiriporteissa, mutta yhdyssillat? Ennennäkemätöntä. Vaikka lippukuntien alueita yhdistääkin silta, ovat alueiden omatkin leiriportit näky itsessään. Tulijaa tervehtii suuri lippu, ja sen molemmin puolin lipun värimaailmaan sointuvia koristeita. Kekseliäisyydestä, tarmosta, visuaalisesta silmästä ja varsinkin yhteistyöstä papukaijamerkit jokaiselle!
Ja ensimmäisellä sijalla: KeloValakia #145, Vihannin Vehkat, Pohjan Tytöt ja Sissit, Partiolippukunta Pohjan Ilves, Merituuli, Kelovartijat, Kelotytöt, Kelopojat, Hanhikiven Kiertäjät, Ähtärin Eräveikot, Vähänkyrön Eränkävijät, Vainion Vesat, Vaasan Siniset Partiotytöt, Pudasjärven Mesikämmenet, Laihian Eräpojat ja -tytöt, Kuusamon Tunturisiskot ja -veikot ja Ahjopartio, Säde
Vaikka tämän portin kolmiomainen muoto onkin melko käytetty, on Valakian väki lisännyt siihen omat mausteensa: Portin yllä koreilee nuotio, jolla käristetään kahta makkaraa keppien päässä. Porttia oli alettu jo purkaa tätä arvostelua kirjoittaessa, joten makkaroiden valmistusmateriaali jäi mysteeriksi (helle on laiskistanut leirilehden toimituksen). Huhu kertoo, että öisin portin luona soi kaiuttimesta nuotion ääniä. Tästä portista ei kekseliäisyyttä puutu. Leirilippukunnan nimi ja numero ovat hyvin esillä ja portin koivupuu on kaunista. Idea on nerokas ja upeasti toteutettu, ja vaatinut (taas) varmasti paljon aikaa, vaivaa ja älynystyröitä. Ensimmäinen paikka on todella ansaittu.
Ja vielä erikoismaininta Valopäät-leirilippukunnalle Säteestä heidän supersöpöstä ja hellyttävästä Valopää-maskotista, joka istuu portin edessä värikkäät haalarit yllään.
Teksti: Lumi Anttila
Arvostelut ja porttien kiertäminen: Kerttu Kirjalainen
Kuvat: Pekko Räsänen
