Leirin sydämestä, Torin alueelta, löytyy teltta, jonka ikkunoista paistaa sateenkaaria. Mutta mikä ihme se on ja mitä siellä tehdään – ja miksi sieltä aina tuntuu kantautuvan iloista puheen porinaa ja kynsilakan hajua?
Telttahan on tietysti Kajon Sateenkaarikohtaamo! Kohtaamoa pyörittää partioyhdistys nimeltä Pinkkipartio. Pinkkipartio on vuonna 2017 perustettu valtakunnallinen yhdistys, jonka tavoitteena on kehittää partiotoimintaa yhdenvertaisempaan suuntaan, erityisesti koskien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Tavoitteeseen pyritään monilla eri keinoilla. Viidessä vuodessa Pinkkipartio on muun muassa järjestänyt koulutuksia, tehnyt kannanottoja esimerkiksi inklusiivisemman kielenkäytön puolesta, tukenut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavia lakialoitteita ja tehnyt sateenkaarevuuden näkyväksi monissa tapahtumissa ja leireillä. Sateenkaarevuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuulumista. Kaikessa Pinkkipartion toiminnassa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita. Pyrkimys on, että partio olisi turvallinen paikka myös sellaisille nuorille, jotka pohtivat omaa seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan ja jotka eivät välttämättä saa pohdintoihinsa tukea muualta elämästään.
Sateenkaarikohtaamo on paikka, joka on omistettu ilolle, avoimuudelle, oppimiselle ja hyväksynnälle. Tarjolla on kaikenlaista ohjelmaa koulutuksista askarteluun ja pikatreffeistä nimenvaihtojuhliin. Telttaan saa myös vain pistäytyä paikalle lakkaamaan kynsiä, kysymään kysymyksiä tai ostamaan Pinkkipartion sateenkaarituotteita. Aktiviteetteihin voi osallistua jokainen, eli vähemmistöön kuulumattomuus ei ole esteenä. Toisia kunnioittava käytös ja avoin mieli ovat kuitenkin vaatimuslistalla, jos ohjelmaan haluaa osallistua. Osallistujien mielestä parhaita aktiviteetteja on ollut mahdollisuus lakata kynsiä sekä sunnuntaina järjestetyt nimenmuutosjuhlat.
Mikä sitten on Sateenkaarikohtaamon tärkein tehtävä? Kävin kohtaamolla kysymässä näkemyksiä niin ohjaajan kuin osallistujienkin näkökulmasta. Ohjaaja Laurenzia Mäntysalon mielestä Sateenkaarikohtaamossa tärkeintä on tehdä kaikille näkyväksi se, että partiossa on paljon sateenkaarevia ihmisiä. Vaikka omassa lippukunnassa tuntuisi, että on yksin seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvine ajatuksineen, niin asia ei oikeasti ole niin. Tämän lisäksi Mäntysalon mukaan tärkeää on lippukuntien aikuisten kouluttaminen, jotta he osaisivat jatkossa kohdata sateenkaarevia nuoria yhä paremmin. Osallistujien mielestä tärkeintä on se, että leiriltä löytyy paikka, jossa jokainen saa olla turvallisesti itsensä. Nimensä mukaisesti kohtaamo on tärkeä paikka myös juuri samanhenkisten ihmisten kohtaamiselle!
Vaikka suurleireiltä löytyykin jo paikkoja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille, on partioliikkeen sisällä vielä kehitettävää. Sateenkaarevuuden huomioon ottaminen on vielä hyvin lippukuntakohtaista. Mäntysalo mainitsee esimerkiksi monissa lippukunnissa edelleen vallalla olevan epäkunnioittavan vitsailukulttuurin. Hänen mukaansa myös sukupuolittuneesta kielenkäytöstä tulisi partiossa jo luopua.
Täysi sukupuolineutraalius saattaa olla partiossa kuitenkin joskus vaikeaa. Suomessa toimii monia pitkän historian omaavia tyttö- ja poikalippukuntia, joiden toiminnan piiriin kaikki eivät koe kuuluvansa. Sateenkaari-ihmisten oikeuksien parantamisessa on usein myös paljolti kyse resursseista: onko lippukunnalla mahdollisuuksia kehittää osaamistaan ja toimintaansa huomioonottavampaan suuntaan? Lisäksi perinteistä voi olla vaikea päästää irti. Aluksi sateenkaari-ihmisten huomioiminen vaikkapa telttaporukoiden jaoissa tai peseytymisvuoroissa voi tuntua vieraalta.
Partion suunta Suomessa on kuitenkin oikea. Niin kasvatustavoitteissa kuin partion peruskirjassakin ohjeistetaan muun muassa antamaan kaikille tilaa olla oma itsensä, ja tämä koskee myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia. Uusia tapoja voi ja pitää luoda, eikä loppujen lopuksi kyse ole muusta kuin kekseliäisyydestä. Pidetään silmät auki myös sellaisille epäkohdille, jotka eivät suoranaisesti kosketa itseämme, ja pyritään jatkuvasti kohti tilannetta, jossa jokaisella olisi partiossa – niin valtakunnallisesti kuin lippukuntatasollakin – hyvä ja tervetullut olo.
Teksti: Remus Saine
Kuva: Oskari Pajunpää
